En ole makeiden aamiaisten ystävä. Elämäni karmein aamupala oli reilu pari vuotta sitten lentokoneessa San Franciscosta Frankfurtiin. Aamiaiseen kuului purkillinen ällömakeaa jogurttia, leivän kokoinen keksi, makea pulla ja banaani. Nälkä oli, joten oli pakko syödä, mutta kun on tottunut suolaiseen aamupalaan, niin tuosta tuli suorastaan huono olo. Tämä ei onneksi ollut likikään noin makeaa ja pannari tuli syötyäkin vasta brunssiaikaan, koska käytiin Sulo-koiran kanssa tunnin aamulenkillä. Tänään on Sulon hemmottelupäivä, koska tänään tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun Sulo tuotiin kotiin. Silloin oli muuten pitkäperjantai ja maassa oli reilusti lunta.
2 pientä munaa
1,5 rkl sokeria
0,75 dl jauhoja
0,75 dl maitoa
1 omena
1 rkl voita
Lisäksi:
tuoretta vahvaa minttua
tomusokeria
Omenan voi kuoria tai jättää kuorimatta. Itse käytän kuoria hyväkseni omenaa raastettaessa. Pidän kuorta suojana sormieni ja raastimen välissä. Tällä tavoin hedelmän saa raastettua helposti ja kuoriminen hoituu samalla. Poista omenasta siemenkota. Raasta omena karkeaksi raasteeksi.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuisten sekaan sokeri, maito ja jauhot sekä omenaraaste. Vaahdota valkuaiset. Kääntele valkuaisvaahto keltuais-omenaseokseen.
Kuumenna paistinpannulla ruokalusikallinen voita. Älä anna voin ruskistua. Kaada taikina paistinpannulle. Paista miedolla lämmöllä sen aikaa, että pinta hyytyy. Tässä menee vain muutama minuutti. Käännä pannari. Käytä tarvittaessa lautasta apuna. Paista toiselta puolelta vain sen aikaa, että pinta saa hiukan väriä.
Leikkaa pannari annospaloiksi. Siivilöi päälle tomusokeria ja ripottele koristeeksi mintunlehtiä.
 |
| Sulo kotipihassa 6.4.2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti