Tänään piti olla Oscar-valvojaiset ystävän kanssa. Viime viikolla minun piti suunnitella mitä hyvää naposteltavaa olisi tarjolla samalla kun katseltaisiin, kun tähtiä alkaa sataa punaiselle matolle. Joo - en jaksanut miettiä mitään. Enkä kyllä tänäänkään ole kokkaustuulella, kiitos kuudetta viikkoa vaivaavan loppumattoman flunssan jälkitauteineen. Tänään lässähti suklaasilmä Clooneyn kunniaksi kyhätty suklaapavlovarullakin, joten piru vie, aion tänään pistää suuhuni enää vain yskänlääkettä.
Vaikka valvojaiset ja pavlova lässähtivätkin, niin Oscar-juhlia aion katsoa ainakin vähän aikaa. Haluan bongata punaiselta matolta ainakin George Clooneyn. Clooneyn ja hänen sanoinkuvaamattoman kauniit tummanruskeat silmät pääsin näkemään ihan livenä kädenmitan päästä viime syyskuussa Toronton filmifestivaaleilla. Ihan itse nappaistu valokuva on The ides of march (Vallan kääntöpuoli) -elokuvan ensi-illasta Torontosta.
Clooneyn tyttöystävä juoksenteli paikalla tuntikaupalla edes takaisin ennen miehen ilmestymistä näköpiiriin. Ystävällisenä miehenä tunnettu Clooney kiersi kiltisti alueen jokaisen nurkan ja kirjoitti nimensä jokaiseen hänelle ojennettuun paperiin ja vihkoon. Syntymäpäiviään viettäneelle tytölle hän piirsi kortinkin paikan päällä. Kiertäessään hän puhui koko ajan häntä katsomaan tulleille ihmisille.
Elokuvan muut tähdet Ryan Gosling ja Marisa Tomei näyttäytyivät vain vilaukselta ja viihtyivät paremminkin pääsisäänkäynnin vierellä.
Valkokankaalla Clooney kyllä näyttää pidemmältä, nuoremmalta ja rotevammalta kuin luonnossa...
Tältä näytti Toronton yö juhlapaikalla meille, joilla ei ollut lippuja ensi-iltaan (vaikka itse pääsin antamaan ihan televisiohaastattelunkin paikan päällä).
Ja tämä vilaus on niistä, joilla oli liput, mutta tuskin kaikki heistäkään pääsivät näkemään Clooneya yhtä läheltä.
Clooney olisi ollut mahdollista nähdä samoilla festareilla toisenkin elokuvansa The descendants ensi-illassa, mutta eipä siellä Clooneyn takia oltu, joten yksi näkeminenkin riitti.
Toronton filmifestarit haluan kyllä nähdä toistekin.
Alla olevaa lässähtänyttä suklaapavlovarullaa sen sijaan en halua nähdä toista kertaa. Kokeilen sitä kyllä vielä, versio ilman suklaata onnistui mainiosti viime kesänä, kun maltoin lukea ohjeen ennen kuin aloin vatkata. Tiesin heti vatkatessani, että homma ei tule onnistumaan. Maussa ei tosin ole vikaa. Suklaapavlovarulla on täytetty sweetien mehulla terästetyllä kermavaahdolla, jossa on reippaasti kookoshiutaleita. Täytteestä tuli mukavan raikas.
Ohje seuraa sitten kun tuo joskus onnistuu kunnolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti